Alkueläimet suolisto-oireiden taustalla?

Ärtyvän suolen oireyhtymä on toiminnallinen vaiva, mikä tarkoittaa, ettei tarkoissakaan tutkimuksissa ole löydetty selvää taudin tai oireiden aiheuttajaa. Syitä ärtyvän suolen oireyhtymän oireilulle voivat olla esimerkiksi kivun aistimiseen tai hermoston toimintaan liittyvät häiriöt, stressin tai ahdistuksen aiheuttamat somaattiset eli elimelliset oireet tai matala-asteinen tulehdus. Toisinaan pitkittyneiden suolisto-oireiden taustalla voi kuitenkin olla alkueläintartunta. Alkueläintartuntaa epäillään erityisesti silloin, jos oireet ovat alkaneet ulkomaanmatkan jälkeen, mutta tartunta on mahdollista saada myös Suomesta. Suoliston alkueläintautien diagnoosi perustuu ulostenäytteeseen ja yleensä samalla tutkitaan useita mahdollisia alkueläintartuntoja. Suomessa yleisimpiä suolisto-oireita aiheuttavia alkueläintartuntoja ovat giardiaasi ja dientamoeba fragilis. Näitä molempia diagnosoidaan Suomessa vuosittain muutamista sadoista yli viiteensataan. Muut alkueläinten aiheuttamat taudit ovat Suomessa harvinaisempia. Esimerkiksi ameban aiheuttamaa amebiaasia esiintyy Suomessa vuosittain vain joitakin kymmeniä, ja yleensä se saadaan ulkomaan tuliaisena. Maailmalla amebiaasi on yleinen ja pahimmillaan se voi johtaa jopa kuolemaan.

Läheskään kaikki alkueläintartunnat eivät aiheuta oireita eivätkä vaadi hoitoa. Alkueläintartunnat löytyvätkin usein ulostetutkimusten sivulöydöksinä. Alkueläinten häätöön käytetään tarvittaessa lääkehoitoa, kuten antibiootteja, mutta toisinaan tauti voi parantua myös itsestään. Kaikista parhaiten alkueläintartunnoilta voi suojautua hyvällä elintarvike- ja käsihygienialla.

Giardiaasi

Giardiaasi tarttuu ulosteesta joko suoraan uloste-suu-reittiä tai ulosteen saastuttaman ruoan tai juoman välityksellä. Giardiaasin voi saada Suomessakin, mutta tyypillisempää on sairastua siihen alhaisemman hygieniatason maissa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Myös luonnonvaraiset eläimet voivat toimia taudin välittäjinä. Giardiaasi diagnosoidaan vuosittain muutamalla sadalla suomalaisella. Taudin itämisaika on muutamia viikkoja. Giardiaasi alkaa usein ripulioireilla, jotka voivat olla rajujakin, mutta toisinaan oireet ovat lieviä, jotka voivat tosin jatkua jopa vuosia. Giardiaasin oireet voivat muistuttaa keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia. Tyypillisesti giardiaasia epäillään, jos oireet ovat alkaneet ulkomaan matkan jälkeen. Pitkittynyt oireilu voi tuhota ohutsuolen suolinukkaa ja aiheuttaa imeytymishäiriöitä, eikä rajukaan laihtuminen ole giardiaasissa tavatonta. Giarbiaasin hoitona voidaan käyttää antibioottihoitoa. Myös laktoosittomasta ja runsaskuituisesta ruokavaliosta voi olla apua oireisiin.

Dientamoeba fragilis

Dientamoeba fragilis on yleisin Suomessa esiintyvä suolisto-oireita aiheuttava alkueläin. Uusia tautitapauksia diagnosoidaan vuosittain yli 500, ja tartunta saadaan useimmiten kotimaasta. On arvioitu, että dientamoebaa kantaa suolistossaan jopa 20 prosenttia suomalaisista. Tauti voi levitä ulosteen välityksellä, myös kihomahot voivat levittää dientamoebaa. Dientamoeba onkin yleisin päiväkoti-ikäisillä lapsilla sekä heidän vanhemmillaan. Dientamoeba ei aina aiheuta oireita, joka edesauttaa sen leviämistä. Tutkimuksissa tautia löytyykin usein usealta perheenjäseneltä sama-aikaisesti, vaikka vain osa oireilee. Dientamoeban oireet alkavat yleensä 1–3 viikon kuluttua tartunnasta, ja oireet ovat usein samankaltaisia kuin IBS:ssa; tyypillisiä ovat ilmavaivat, löysät ulosteet, ummetus, vatsakivut tai vessaan kiirehtimisen tunne. Myös laihtuminen ja väsymys voivat olla pitkittyneen dientamoeban oireita. Dientamoeba todetaan ulostenäytteestä ja sitä voidaan hoitaa antibiooteilla. Osa dientamoeban lääkkeistä ovat kalliita erityislupavalmisteita ja hoito saatetaan toteuttaa vain erikoissairaanhoidossa. Hoidon onnistumista seurataan ulostenäytteestä. Mikäli oireet eivät helpota hoidosta huolimatta, on syytä epäillä, että suolisto-oireita aiheuttaa jokin muu kuin dientamoeba fragilis. Lähtökohtaisesti oireettomia taudinkantajia ei hoideta, mutta mikäli muilla perheenjäsenillä todetaan hankalaoireisia tai toistuvia tartuntoja, voidaan myös oireettoman taudinkantajaperheenjäsenen hoitoa harkita.

Tyypillistä on, että alkueläimen aiheuttamat suolisto-oireet häviävät kohtalaisen nopeasti. Tarvittaessa alkueläimen häätöön käytetään lääkehoitoa. Valitettavasti kuitenkin toisinaan suolistoinfektion tai alkueläintartunnan jälkeen jää pitkäaikaisia suolisto-oireita. Oireet ovat ärtyvän suolen oireyhtymän tapaan hyvin moninaisia, ja oireet lievittyvät tai häviävät vähitellen suolistovaurioiden korjaannuttua. Harmillisesti oireet voivat toisinaan jäädä pysyväisluontoisiksi. Tällöin hoitona on oireenmukainen hoito ja moni hyötyykin muun muassa FODMAP-ruokavaliosta. Alkueläimen aiheuttama oireilu onkin syytä pitää mielessä, mikäli suolisto-oireet ovat hankalia tai ne pitkittyvät, sillä ulostenäytetutkimus on kohtalaisen helppo toteuttaa.