Tulehdukselliset suolistosairaudet

Toiminnalliset vatsa- ja suolistovaivat (kuten ärtyvän suolen oireyhtymä) ovat nimensä mukaisesti toiminnallisia – niistä kärsivällä henkilöllä on oireita, mutta suoliston alueelta ei ole tutkimuksissa löydetty selittäviä tekijöitä. Tämän yleisen ja usein hyvin hankalan vaivan lisäksi on tärkeää tunnistaa toinen yleinen suolisto-ongelmien ryhmä eli tulehdukselliset suolistosairaudet. Tulehduksellisissa suolistosairauksissa (IBD, Inflammatory Bowel Diseases) maha-suolikanavan alueella on todettu krooninen tulehdus. Tulehduksellisiin suolistosairauksiin luetaan kuuluviksi Crohnin tauti sekä colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Lisäksi on olemassa luokittelematon koliitti, jossa on piirteitä sekä Crohnin taudista että colitis ulcerosasta.

Tulehduksellista suolistosairautta sairastavia on Suomessa reilu 50 000, tyypillisesti siihen sairastutaan nuorena aikuisena. Colitis ulcerosa (CU) on tautimuodoista yleisempi, sitä sairastaa noin kaksi kolmasosaa IBD-diagnoosin saaneista. CU:ssa tulehdus sijaitsee paksu- tai peräsuolen alueella ja tyypillisimpiä oireita ovat vatsakivut, pitkittynyt ripuli ja/tai veriulosteet. Crohnin taudissa tulehdus voi puolestaan sijaita missä tahansa ruuansulatuskanavan alueella, tyypillisesti kuitenkin ohutsuolen loppuosassa ja/tai paksusuolessa. Oireet voivat olla samanlaisia kuin colitiksessa, mutta lisäksi voi esiintyä esimerkiksi kuumeilua, painon putoamista, huonovointisuutta, nivelsärkyjä ja aftoja suussa. Tulehduksellinen suolistosairaus todetaan laboratorio- ja tähystystutkimusten perusteella.

IBD:n puhkeamisen syitä ei tunneta, mutta sairauteen liittyy perinnöllistä alttiutta. Taustalla ajatellaan olevan suolen limakalvon poikkeavuuksia, ja laukaisevana tekijänä voi olla ympäristö- tai ravintotekijöitä ja / tai suoliston bakteeristoon liittyviä tekijöitä. Crohnin taudille altistaa lisäksi tupakointi, se usein myös pahentaa oireilua. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleistyvä sairaus erityisesti länsimaissa. Yhtenä syynä pidetäänkin liiallista hygieniatasoa.

IBD:lle on tyypillistä oireiden voimakas vaihtelu, välillä voi olla erittäin rajuja oireita ja toisinaan oireet voivat olla jopa lähes kokonaan poissa. Myös yksilöiden välillä erot oireiden voimakkuudessa ovat hyvin suuria. Pahimmillaan sairaus voi heikentää elämänlaatua merkittävästi sekä rajoittaa sosiaalista elämää – joissakin tapauksissa kotoa poistuminen voi olla lähes mahdotonta arkea hallitsevien ripulioireiden vuoksi. Toisaalta, lieväoireisena ja hyvässä hoitotasapainossa elämä voi olla täysin normaalia.

IBD:n hoidossa keskeistä on lääkehoito, mutta myös elämäntapatekijöillä on oma roolinsa. Stressin on osoitettu pahentavan IBD-oireilua, joten tärkeä osa hoitoa on opetella itsellä toimivia stressinhallintamenetelmiä. Joskus voidaan joutua turvautumaan suolistoleikkaukseen, jossa poistetaan pahasti tulehtunut suolen osa. Joskus leikkauksen yhteydessä voidaan asentaa avanne, riippuen leikkauksen laajuudesta. Leikkauksen tavoitteena on parantaa sairastuneen elämänlaatua ja vapauttaa jatkuvasta ”vessarallista”.

Ravintotekijöiden osuutta IBD:n synnyssä ja hoidossa on tutkittu melko runsaasti, mutta minkään tietyn ruoka-aineen tai ruokavalion ei ole todettu aiheuttavan sairautta eikä ruokavaliolla voida valitettavasti parantua IBD:stä. Yksilöllisten ruoka-aineiden vaikutusta omiin oireisiin voi ja kannattaa toki seurata ja joitakin yleistyksiä tietyistä ruokavaliotekijöistä voidaan tehdä, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Mahdollisimman monipuolinen ja itselle soveltuva ruokavalio on hyvän hoitotasapainon perusta. Tiukkoja ruokavaliorajoituksia tarvitaan ja suositellaan vain harvoin. Toisinaan hankalissa pahenemisvaiheissa voi olla hyvä rauhoittaa suoli ja nauttia nestemäisiä ns. vähäjätteisiä ruokia, mutta kun akuutti tulehdus rauhoittuu, voidaan palata kohti normaalia ruokavaliota. IBD:a sairastavat ovat usein melko hyvin perillä siitä, mitkä ruoat omalle suolistolle sopivat ja mitkä sitä ärsyttävät. Usein esimerkiksi laktoosi, huonosti sulavat kasvikset (kuten palkokasvit, kaalit ja sienet) sekä hiilihapolliset juomat ja runsas sokerin käyttö saavat suolen oireilemaan. Moni onkin kokenut, että suoli voi paremmin noudattamalla FODMAP-tyylistä ruokavaliota, mutta automaattisesti sitä ei kaikille IBD:a sairastavista suositella.

Sairauteen liittyy usein voimakaskin ripulointi, jolloin on tärkeää nauttia riittävästi nesteitä, niissäkin itselle soveltuvia vaihtoehtoja suosien. Jos oireilu on hyvin hankalaa tai pitkittyy, voi olla tarve nauttia proteiinia hieman tavanomaista runsaammin. IBD:a sairastavilla on todettu matalia D-vitamiinitasoja, mutta vielä ei tiedetä, johtuvatko matalat arvot sairaudesta vai altistaako alhainen D-vitamiinipitoisuus sairaudelle. Joka tapauksessa tulehduksellista suolistosairautta sairastavan veren D-vitamiinitasoja tulisi seurata ja D-vitamiinilisää nauttia yksilöllisen tarpeen mukaan. Ainakin talvisin D-vitamiinilisän käyttö on suositeltavaa. Myös välttämättömien rasvahappojen, erityisesti omega-3-rasvahappojen saannista huolehtiminen on tärkeää. Omega-3-rasvahappolisiä ei kuitenkaan suositella vaan parhaita lähteitä ovat rasvainen kala, kasviöljyt ja margariinit.

IBD:n hoidossa käytettävät lääkkeet voivat tuoda omat huomionsa ruokavalioon. Esimerkiksi kortisonihoidon aikana on tärkeää turvata riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, usein käyttöön suositellaankin niitä sisältävä ravintolisä. Biologisten lääkkeiden osalta huomionarvoisia asioita voivat olla B-ryhmän vitamiinien, erityisesti foolihapon, saannista huolehtiminen. Jos tulehdus sijaitsee ohutsuolen loppuosassa, on tärkeää seurata B12-vitamiinitasoja, sillä B12-vitamiini imeytyy juuri ohutsuolen loppupäästä. Verisiin ulosteisiin voi liittyä raudanpuuteanemian riski, jonka hoidosta tulee sopia oman hoitotahon kanssa.

Paksusuolen tulehdukseen liittyy valitettavasti lisääntynyt paksusuolen syövän riski. Tämän vuoksi olisi tärkeää huolehtia mahdollisuuksien mukaan myös riittävästä kuidun saannista. Kokeilemalla löytää itselle parhaiten soveltuvat viljatuotteet sekä kasvikset, joita olisi suositeltavaa sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon. Akuutin tulehduksen aikana runsas kuidun nauttiminen voi lisätä oireilua, mutta kun tilanne rauhoittuu, on hyvä vähitellen lisätä kuituja ruokavalioon.

Probioottien soveltuvuutta ja tehoa tulehduksellisten suolistosairauksien oireiden lievittämiseksi on tutkittu jonkin verran, mutta lisätutkimuksia tarvitaan edelleen. Ristiriitainen tai osin puutteellinen tutkimusnäyttö voi selittyä sillä, että lähisukuistenkin probioottikantojen vaikutukset voivat olla hyvin spesifejä ja eri kantojen vaikutus oireisiin voi vaihdella suuresti. Kaikkia markkinoilla olevia probioottivalmisteita ei myöskään ole tutkittu IBD-potilailla, joka tekee tuotteen soveltuvuuden arvioimisesta hyvin hankalaa, jopa mahdotonta. Tämän hetken tiedon valossa näyttää kuitenkin sille, että lievää tai keskivaikeaa colitis ulcerosaa sairastavat voisivat hyötyä tiettyjen probioottien käytöstä, varsinkin lääkehoidon ohella. Probioottien käytöstä kannattaa keskustella oman hoitotahon kanssa.

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että tulehduksellista suolistosairautta sairastavankin tulisi pyrkiä säilyttämään ruokavalio mahdollisimman monipuolisena omien oireiden sallimissa rajoissa. Onkin tärkeää muistaa, että ravitsemusterapia on oleellinen osa sairauden hoitoa. Jokaisen sairastuneen tulisi päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle vähintään sairauden toteamisvaiheessa sekä tarvittaessa myöhemminkin. Valitettavasti tulehdukselliset suolistosairaudet voivat lisätä ravitsemusongelmien, kuten ravintoainepuutosten riskiä. Siksi ravitsemushoito asiansa osaavan ravitsemusterapeutin ohjauksessa on äärimmäisen tärkeä osa sairauden kokonaishoitoa.

Teksti: Katri Suhonen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Ravistamo Oy