Soveltuvatko sienet suolisto-oireiselle?

Sienet sijoitetaan samaan ruoka-aineryhmään kuin kasvikset ja osa päivittäisestä puolen kilon kasvisannoksesta voi mainiosti tulla sienistä. Jostakin syystä sienet usein unohdetaan, vaikka ne olisivat erinomainen lisä ruokavalioon.

Sienet ovat vähäenergistä evästä, sillä ne sisältävät vettä noin 90 % painostaan. Lisäksi ne sisältävät lajista riippuen myös merkittäviä määriä muun muassa kuitua ja proteiinia. Esimerkiksi herkkutatti sisältää jopa 3,1 g proteiinia ja lampaankääpä 3,6 g kuitua sataa grammaa kohden. Sienissä on lisäksi runsaasti erilaisia bioaktiivisia aineita kuten antioksidantteja sekä kolesteroliarvioihin edullisesti vaikuttavia yhdisteitä kuten beetaglukaani-kuitua. Auringonvalo muodostaa sieniin myös D-vitamiinia - metsäsienet ovatkin ainoa ei-eläinperäinen luontainen D-vitamiinin lähde, ns. ”suppilosienet” etunenässä.

Sienten terveysvaikutuksiin liittyvä tutkimustieto tulee pääasiassa Aasiasta, jossa sieniä käytetään huomattavasti enemmän kuin länsimaissa. Riittävän suurilla käyttömäärillä sienet voivat auttaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä muistisairauksien ehkäisyssä. Myös sienten vaikutus esimerkiksi syövän ennaltaehkäisyyn on vilkkaan tutkimuksen kohteena, josta tiedämme lisää kenties lähivuosien aikana. Joskus törmää huoliin, jotka liittyvät sieniin kertyviin raskasmetalleihin tai vaikkapa sienten cesium-säteilyannosten määriin. Näiden vaikutus ruokavalion kokonaisuudessa on kuitenkin hyvin vähäinen tai mitätön, sillä sienten käyttömäärät ovat pääosin hyvin maltillisia – keskimäärin suomalaiset syövät vuodessa vain puolisen kiloa sieniä henkeä kohden. Tärkeintä sienten syönnin turvallisuudessa onkin lajitunnistus. Sienestyksessä on tärkeää muistaa ohjenuora; kerää ja syö vain varmasti syötäväksi tunnistamiasi lajikkeita, ja jos olet epävarma, jätä sienet metsään.

Terveydelle edulliset suolistomikrobit pitävät sienten sisältämistä kuituyhdisteistä, prebiooteista. Herkkävatsaisille sienet eivät kuitenkaan välttämättä sovi, sienissä on nimittäin runsaasti FODMAP–hiilihydraatteihin lukeutuvaa mannitolia. Mannitoli on sokerialkoholi eli polyoli, aivan kuten ksylitoli ja sorbitolikin, ja sienissä sitä voi olla jopa 20 % kuivapainosta. Mannitoli ilmeytyy suolistossa huonosti aiheuttaen herkästi oireita erityisesti ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Mannitolin epäilläänkin olevan yleisin syy siihen, miksi osa saa sienistä suolisto-oireita.

Toinen suolisto-oireita aiheuttava yhdiste voi olla sienten trehaloosi. Sienet varastoivat itseensä energiaa sienisokerina eli trehaloosina. Ihmiselimistössä esiintyvä ruuansulatusentsyymi trehalaasi hajottaa sienisokerin suolistossa imeytyvään muotoon. Joiltakin ihmisiltä kyseinen entsyymi kuitenkin puuttuu tai sen eritys on vähäistä, jolloin sienisokeri ei imeydy vaan kulkeutuu paksusuoleen aiheuttaen suolisto-oireita (turvotusta, ilmavaivoja, ripulia). Kyseistä tilaa kutsutaan trehaloosi-intoleranssiksi. Oireiden voimakkuus on hyvin yksilöllistä ja voikin olla, että oireita aiheuttavat kaikista trehaloosipitoisimmat sienet. Eniten trehaloosia on orakkaissa, kantarellissa ja herkkutateissa. Vähiten sitä sen sijaan on esimerkiksi karvarouskuissa ja suppilovahveroissa.

Sienet ovat makumaailmaltaan erinomainen lisä monenlaisiin ruokiin. Sienet tuovat ruokaan umamin makua, samaa jonka vuoksi moni kokee lihan maun niin herkullisena. Sieniä voikin käyttää vähentämään lihan määrää ruokavaliossa. Sienet myös monipuolistavat kasvisten käyttöä ja onhan sienestys mitä parhainta luontoliikuntaa. Sieniä kannattaa siis syödä, jos vatsa vain niitä kestää. Useimmat sietävät sieniä pieninä määrinä, jolloin niitä voi ujutella ruokiin mausteiden tapaan.

Teksti: Katri Suhonen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Ravistamo Oy