Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)

Ärtyvän suolen oireyhtymä (irritable bowel syndrome eli IBS) on varsin yleinen vaiva; suomalaisista sitä esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä, naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Ärtyvän suolen oireyhtymää kutsutaan myös toiminnalliseksi suolistovaivaksi, koska suolen toiminta on häiriintynyt. IBS:n toteamiseksi ei ole olemassa mitään tiettyä tutkimusta, vaan diagnoosi perustuu oirekuvan arviointiin ja muiden elimellisten sairauksien, kuten keliakian tai tulehduksellisen suolistosairauden, poissulkuun. Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän suoli on sinänsä terve ja normaali, mutta oireet voivat haitata suurestikin oireyhtymästä kärsivän elämänlaatua ja rajoittaa normaalia toimintaa (kuten harrastuksia ja sosiaalista elämää). Vaiva voi olla hyvin kiusallinen, mutta se ei ole vaarallinen, eikä siihen tyypillisesti liity hankalia liitännäissairauksia.

IBS ilmenee yleensä toistuvina vatsakipuina sekä suoliston toiminnan häiriöinä kuten ummetuksena, ripulina, vatsan turvotuksena tai voimakkaina ilmavaivoina. Tutkimusten mukaan IBS:ssa suoliston alueen supistelutoiminnan säätelyssä voi olla häiriöitä esimerkiksi aterian jälkeen. Osalla suolikaasua muodostuu tavallista enemmän, kun taas osalla suoli on muuten vaan herkempi supistelemaan, ja reagoi tavallista herkemmin ja voimakkaammin suolen seinämän venytykseen. Tavallista on, että vatsakipujen alkuun liittyy ulosteiden löystyminen, ulostamiskertojen lisääntyminen tai liman esiintyminen ulosteissa. Oireille on tyypillistä vaihtelu - oireet voivat olla välillä poissa tai oireilu on vähäisempää, välillä oireet voivat puolestaan vaivata tavallista useammin tai voimakkaampina. Tyypillistä on, että vaivat ovat jatkuneet pitkään ennen terveydenhuollon pariin hakeutumista.

IBS:n tarkkaa syntymekanismia ei valitettavasti tunneta. Suolistomikrobiston tasapainon häiriöt (esim. antibioottien käytön seurauksena), ärhäkkä vatsatauti (kuten turistiripuli) tai suoliston alueen tuntoyliherkkyys voivat altistaa oireilulle, oma roolinsa voi olla myös geeneillä. Myös psyykkiset tekijät, kuten pitkään jatkunut stressi, voi altistaa ärtyvän suolen oireyhtymälle. Ärtyvän suolen oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Tärkeä osa hoitoa ovat säännölliset elämäntavat ja ruokailurytmi, stressin välttäminen / stressin hallintakeinot, liikunta sekä itselle sopivan ruokavalion löytäminen. Hoidon tavoitteena onkin vähentää oireita, jotta elämä voisi olla mahdollisimman normaalia.

Liikunta on oleellinen osa IBS:n hoitoa, sillä liikunta nopeuttaa suolikaasun ja ulosteen läpikulkuaikaa paksusuolessa ja helpottaa näin ollen oireilua. Liikunnalla on myös rentouttavia, mielialaa kohentavia ja nukahtamista helpottavia vaikutuksia. Runsas istuminen puolestaan pahentaa monella oireilua, sillä istuma-asennossa suolisto ”painuu lyttyyn” eikä ruokamassa tai kaasu pääse kulkemaan suolistossa esteettä. Istumatyötä tekevän tai muutoin paljon istuvan tulisikin tauottaa työtään riittävän usein ja lisätä päiviin mahdollisuuksien mukaan liikuntatuokioita tai miettiä vaihtoehtoja istumiselle (esim. korkeussäädettävien pöytien avulla).

IBS:ssa ei ole olemassa yhtä ruokavaliota, joka toimisi kaikille. Oireista kärsivä joutuukin tekemään hieman salapoliisityötä löytääkseen itselle parhaiten sopivan ruokavalion. Kuidut ovat myös ärtyvän suoliston oireyhtymästä kärsivälle olennainen osa ruokavaliota, mutta kuidun lähteisiin voi joutua kiinnittämään enemmän huomiota - esimerkiksi palkokasvit tai ruisleipä sisältävät runsaasti kuituja, mutta voivat pahentaa IBS-oireilua. Karkeasti kuidut jaetaan liukenemattomiin ja liukeneviin ja kuituihin, ja IBS:ssa kannattaa panostaa erityisesti liukenevien kuitujen käyttöön, ne soveltuvat yleensä liukenematonta kuitua paremmin. Liukeneva kuitu muodostaa suolistossa geelimäisen liman, joka helpottaa ulostamista. Liukenevalle kuidulle on tyypillistä myös vähäisempi kaasun muodostus. Liukenevaa kuitua on runsaasti mm. pellavansiemenrouheessa, mustikassa, kaurassa ja psylliumissa.

Myös suoliston bakteerikannan terveyteen ja tasapainoon kannattaa panostaa, tämä voi helpottaa IBS-oireilua. Tutkimuksissa probioottivalmisteiden käytöstä ei ole riittävästi näyttöä, jotta niitä voitaisiin systemaattisesti suositella kaikille osana IBS:n hoitoa, mutta oireita (erityisesti turvotus ja ilmavaivat) niiden käyttö voi lieventää tai helpottaa. Eri valmisteiden välillä on kuitenkin suuria eroja niiden sisältämissä bakteerikannoissa (aivan kuten jokaisen ihmisen suoliston bakteerikantakin on hyvin yksilöllinen) ja väärin valittu valmiste voi olla tehoton, joten itselle sopivan tuotteen löytäminen voi joskus olla hankalaa. Probioottivalmisteen valinnassa on merkitys myös sillä, millaisia oireita IBS aiheuttaa – ummetustyyppisessä oireilussa voi tepsiä erilainen valmiste kuin turvotustyyppisessä oireilussa. Yleisesti voitaneen kuitenkin sanoa, että erityisesti lactobacillus- ja/tai bifidobakteereita (mm. L. acidophilus, L. plantarum, B. longum, B. bifidum) sisältävä probioottivalmiste voi tuoda helpotusta ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän oireisiin. Probiootteja tulee käyttää yhtäjaksoisesti vähintään noin kuukauden ajan, jotta niiden vaikutusta oireisiin voi arvioida.

Probioottivalmistetta valitessa kannattaa pakkausseloste lukea huolella ja tarkistaa, ettei tuote sisällä inuliinia, oligofruktoosia tai esimerkiksi sorbitolia - nämä täyte- ja makeutusaineet voivat aiheuttaa herkkävatsaiselle oireita. Mikään probioottivalmiste yksinään ei myöskään riitä oireiden hillitsemiseksi, vaan elämäntapoihin ja ruokavalioon kokonaisuutena tulee kiinnittää huomiota. Moni on saanut helpotusta IBS-oireisiinsa FODMAP-ruokavaliosta, siitä voit lukea tarkemmin seuraavasta blogitekstistä.

Teksti: Camilla Kyröläinen Ttyo, ravitsemustieteen opiskelija & Katri Suhonen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Ravistamo Oy